Ruotsin olot olivat pelkkää sekamelskaa; kaikki oli järjestettävä, vanhaa karsittava pois ja uutta asetettava sijaan… Kykeneekö hän sellaiseen suurtyöhön? Jumalan avulla, jos hän siihen kokonaan antautuu.

Kokonaan?… Pitääkö hänen sitte luopua kaikista elämän iloista…?
Hän on nuori ja terve, eikö hän saa nauttia niin kauvan kuin taitaa?
Ei, jos hän tahtoo ruveta Jumalan soturiksi ja selvin katsein
silmäillä asioita.

Silloin muistui hänen mieleensä muuan Martin Lutherin lause:

"Teidän pitää käyttää tätä maailmaa ikäänkuin ette käyttäisikään."
Niin, sen hän oli tekevä!

Ja äkkiä oli hänen päätöksensä valmis.

Vaali herätti yleistä iloa, yksin vanhankin koulun miehissä. Piispa
Brask lausui:

"Tanskan miehet ja muut ulkomaalaiset ovat kauvan kierrelleet ympärillämme kuninkaanvaalineen ja muine puuhineen, he ovat sekä viekkaudella että liukkain kielin koettaneet tunkeutua suosioomme ja me olemme luottaneet heidän sanoihinsa, kirjeihinsä ja vakuutuksiinsa valtakunnan ja kansan onnesta, mutta mitenkä he ovat pitäneet lupauksensa, sen olemme nähneet."

Heinäkuun 6 päivänä 1523, kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta Tukholman verilöylyn jälkeen, huudettiin Kustaa Eerikinpoika Vaasa Ruotsin ja Gööttien kuninkaaksi. Hän ei ollut siksi halunnut, mutta hän sai ansioidensa mukaisen palkan, ja todisteena siitä että hänen ansionsa olivat yhtä suuret kuin hänen onnensa, mainitsee muuan historioitsija ne kolmekymmentäseitsemän vuotta, joina hän tarmolla hallitsi huimapäistä ja suurtöihin taipuvaa kansaa. (Niinkuin hän itse lausui Ruotsin kansasta.)

Kuninkaanvaalitilaisuudessa tehtiin kaksi kirjoitusta, toisen kirjoitti kuningas, toisen valtakunnan neuvosto. "Me Kustaa, Jumalan armosta valittu Ruotsin ja Gööttien kuninkaaksi" — alkaa ensimainittu, joka on osoitettu kaikille hengellisille ja maallisille, vapaasukuisille rälssimiehille ja kaikille talonpojille, jotka "Ruotsissa asuvat ja elävät".

Neuvoston kirjoitus on osoitettu "kaikille jotka etsivät ja rakastavat totuutta", ja tarkoitti siis koko kristikuntaa. Se sisälsi laajan kertomuksen tapahtumista Ruotsissa sekä siitä, miksi petolliselta kuningas Kristianilta oli kielletty uskollisuus ja kuuliaisuus ja miksi voittamaton ruhtinas ja herra, herra Kustaa, oli valittu Ruotsin ainoaksi, oikeaksi, armolliseksi herraksi ja kuninkaaksi.