Vihdoin sanottiin pitkässä kirjoituksessa vielä, että arkkipiispa Kustaa Trolle palkaksi kaikista pahoista teoistaan ikipäiviksi oli suljettu pois Ruotsin valtakunnasta.

Samaan aikaan kuin vaali tapahtui, tuli säädyille Tanskan vastavalitulta kuninkaalta Fredrik I:ltä kirje, jossa hän pyytää, että hän, unioonin sääntöjen mukaan, tunnustettaisiin myöskin Ruotsissa.

Säädyt vastasivat valinneensa Kustaa Eerikinpojan Ruotsin kuninkaaksi.

Tämä tapahtui Strängnäsin valtiopäivillä 7 päivänä kesäkuuta v. 1523.
Uniooni oli silloin ollut voimassa 126 vuotta.

Se oli jättänyt jälkeensä hävitystä ja kauhistusta, ei siksi että se olisi ollut niin suuren sorron aika, mitä se tosin usein myöskin oli, vaan pääasiallisesti siksi, että se oli mitä suurimman vallattomuuden aika.

Unioonin aikana oli neuvoston velvollisuus hallita valtakuntaa; läänit jaettiin neuvoston jäsenten kesken ja jokainen haltia nautti läänistään tulot, mutta kosk'eivät läänit olleet perinnölliset, niin niistä oli alituinen riita. Kustaan ensi tehtäviä oli sentähden kysyä neuvostolta, saisiko hän vapaasti päättää kruunun läänien asiat.

Valtakunnan mahtimiehet olivat joskus ehdotelleet, että valtakunta jaettaisiin moneen osaan, eri hallitsijain kesken, ja tämä olikin jo suureksi osaksi tapahtunut.

Mutta toiselta puolen oli kansakin jo noussut mahdiksi, Engelbrekt oli kutsunut talonpojat aseihin ja aseissa he sitte olivat satoja vuosia.

Valtakunnan hajoamiseen uhkasi kyllä vaikuttaa herrojen valta, mutta talonpoikienkaan valta ei ollut vaaraton, vaikka aivan toisella tavalla. Eri maakunnat toimivat näihin aikoihin aivan itsenäisesti, ne tarttuivat aseisiin, solmivat keskinäisiä liittoja ja uudistivat vanhoja sopimuksia; sanalla sanoen: tekivät aivan mitä tahtoivat.

Sitä todistaa varsinkin pohjois-Ruotsi, jotavastoin aatelisvalta taas on suuri etelässä, paitsi Smålannissa. Tässä maakunnassa ja Taalaissa leimahtelivatkin talonpoikaiskapinat pääasiallisesti Kustaan hallituksen aikana. Aseelliset talonpojat eivät köyhyydessään tahtoneet maksaa veroja, vaikka sekä heidän elämänsä että omaisuutensa yhtämittaa oli vaarassa. Sen Kustaa itse sai kokea.