— Se on Ruotsi!
— Oi, sinä et tahdo sanoa minulle totuutta, sinä et pidä minusta…!
— Rakkahin Margareeta, eihän minulla ole ketään muita. — No, kiitos pyhälle neitsyelle! Tietysti sinun pitää valita prinsessa.
— Miksi?
— Jos sinä täältä kotimaasta valitsisit puolison, niin kaikki häntä kadehtisivat; ja sitäpaitsi, lisäsi sisar kiihkeästi, — ei löydy ketään joka ansaitsisi sellaisen onnen.
— Ole huoleti, minä en mene naimisiin.
— Mitä sinä ajattelet, Kustaa! Kuka sitte ottaisi kruunun sinun jälkeesi?
— Kuninkaanaluista ei koskaan ole puutetta.
Margareeta katseli häneen kummastuneena ja lausui äkkiä:
— Kustaa, sinä olet varmaankin jo rakastunut? Hänen kasvoilleen lensi ikäänkuin pilvi, kun hän vastasi: