— Ehkä.
Sisar veti syvältä henkeään.
— Onko hän jalosukuinen neiti ja korkeaa säätyä?
— On.
— Mutta sitte…
— Entä jollei hän sitä ansaitse?
— Mutta jos sinä rakastat häntä?
— Ymmärtämättömällä rakkaudella, jota ei järki hyväksy ja joka täytyy voittaa.
— Etkö sanoisi minulle hänen nimeään? kysyi sisar, hyväellen hänen kättään.
— En, Margareeta; se on minun salaisuuteni.