Kustaalla ei ollut aikaa pysähtyä menneisyyteen, nykyisyys vaati hänet kokonaan omakseen. Hänen täytyi ajatella rauhan vahvistamista naapurimaiden kanssa ja sentähden toimitti hän Venäjälle lähetystön hankkimaan vahvistusta Sten Sturen ja venäläisen tsaarin v. 1510 tekemälle rauhalle, jonka tuli kestää 60 vuotta.

Mutta huolestuttavampi oli suhde Tanskaan, joka ei suinkaan ollut luopunut unioonipuuhistaan.

Kuningas Fredrikiltä ei puuttunut tahtoa ajaa asiansa läpi, vaan kykyä. Norjan säädyt, kokoontuneina Bergeniin, valitsivat hänet elokuun 5 päivänä maan kuninkaaksi, mutta Ruotsin valtakunnan säädyt olivat vastanneet että ruotsalaiset jo olivat ottaneet toisen kuninkaan. Siihen hän kyllä aikoi panna jyrkän vastalauseen, mutta silloin tapahtui asioita, joita hän ei ollut odottanut.

Tiedämme että se lakikirja, jonka Kristian oli antanut kansalleen, julkisesti poltettiin ja että etuoikeuksia nauttivat luokat saivat takaisin entiset oikeutensa.

Mutta säädyt ja kansa, jotka siten joutuivat herrojen kovan komennon ja hurjan mielivallan alaisiksi, nurisivat ääneen.

Nyt oli saatu monta hirmuvaltiasta sen yhden sijaan, jonka hirmuvalta oli koskenut vain korkeita herroja. Kansa alkoi huomata, että se oli kärsinyt tappion ja yhä suuremmaksi yltyi tyytymättömyys. Verisiä kahakoita syttyi sotamiesten ja talonpoikien välillä; näytti todella uhkaavalta. Fredrikin pelkoa lisäsi vielä Kristianin sukulaisten käytös.

Kaarle V kirjoitti hänelle kirjeitä, joissa ankarasti kiellettiin herttua Fredrikiä puuttumasta pohjoisten valtakuntien asioihin.

Hansakaupungeille lähetti keisari uhkaavan kiellon, etteivät ne millään lailla saisi auttaa herttuaa.

Kristianin enot ja langot nousivat hekin puolustamaan hänen asiaansa ja kehoittivat Fredrikiä vapaehtoisesti luopumaan Tanskan kruunusta.

Sitäpaitsi sai Kristian luvan heidän maistaan pestata sotaväkeä, kunhan hän itse maksaisi palkat. Joukko saksalaisia ruhtinaita oli niinikään puuhaamassa hänelle miehiä ja hankkeet uhkasivat levitä kamalan laajalle, kun äkkiä huomattiin, etteivät Kristianin Tanskasta tuomat aarteet vastanneet kuin hitusta tarvittavasta määrästä; ja niin raukesi koko tuuma aivan itsestään sikseen.