Lisäksi toimitti Kustaa hänet ylhäisiin naimisiin, antamalla hänelle puolisoksi sukulaisensa Margareeta Vaasan, Tukholmassa mestatun Eerik Knuutinpojan (Kolmen Ruusun) lesken.
Suomesta kutsuttiin paras sikäläinen miehistö, sotalaivat pantiin kuntoon ja varustettiin kelpo merimiehillä, hyvillä tykeillä, ruokavaroilla ja kaikellaisilla muilla tarpeilla.
Kuningas kirjoitti Lyypekkiin, Danzigiin ja Tallinnaan, pyytäen lisää muonaa, rahalainaa ja muuta apua Norrbyta vastaan, ja Henrik von Melen lähetettiin Saksaan palkkaamaan sotamiehiä.
Kun kaikki oli järjestyksessä, astui kuningas itse toukokuun 8 päivänä laivaan ja purjehti Kalmariin; siellä hän odotti Suomesta tulevaa laivastoa ja niitä laivoja, joiden piti tulla Lyypekistä ja Saksasta.
Nyt hän uudestaan kirjoitti piispa Braskille, vaatien raha-apua — "koska Linköpingin piispalla tästä sodasta, jos kaikki hyvin onnistuu, on melkein yhtä paljon hyötyä kuin kruunulla. Rahapajoissamme Tukholmassa ja Upsalassa lyödään rahaa joka päivä, niin kauvan kuin hopeaa riittää. Erittäin tarpeellista olisi, että te lähettäisitte sinne jonkun osan hiippanne hopeavaroista, niinkuin jo ennen olemme vaatineet."
Piispa vastasi pitkällä kirjeellä, mutta kirjoitti samalla ystävälleen Ture Jönsinpojalle:
"Arvelemme, että tähän kaikkeen varmaankin on syypää joku Lutherin puoluelainen."
Berendt von Melen lähti koko laivastolla merille Kalmarista ja nousi helluntain aikaan maihin Gottlannissa. Alussa kävi kaikki hyvin, koko avoinna oleva maa valloitettiin ja pian suljettiin Norrby Visbyhyn ja likellä olevaan Visborgin linnaan. Taitavalla sotasilmällä saattoi paikalla nähdä, ettei kaupunki eikä linna kauvan kestäisi ruotsalaisten ylivoimaa, varsinkin kun lyypekkiläinen laivasto kokonaan esti ruokavarojen tuonnin meren puolelta.
Mutta onni suosi vanhaa merikarhua linnassa, niinkuin tavallisesti; hänen jahtialuksensa karkasivat ruotsalaisten laivojen kimppuun, jotka toivat ruutia, luoteja ja muita piiritykseen tarvittavia aineita, ja ottivat pois suuren osan sotavarustuksista, muun muassa kaikista tärkeimmän: ruudin. Uusia tarpeita täytyi hankkia Saksasta ja siihen kului kaksi kuukautta.
Berendt von Melen aikoi sitte heti ryhtyä rynnäkköön, mutta saksalaiset sotamiehet vaativat ensin palkkojaan. Kului kaksi viikkoa ennenkuin ne saatettiin maksaa ja kun miehet olivat saaneet ne, rupesivat he vaatimaan palkkaa kahdelta viime viikolta. Kun ei sitä voitu antaa, muuttuivat heidän vaatimuksensa uhkauksiksi.