Eräänä päivänä, kun hän istui yksin teltassaan, tunkeutui sinne joukko sotamiehiä, jotka kysyivät, mitä tämä kaikki tarkoitti.
— Me emme kuninkaalle voi vastata teoistamme, huusivat he.
— Olkaa huoleti, vastasi Berendt von Melen ja hymyili ystävällistä hymyä: — Norrby on jo antautunut. Me järjestämme jo sopimuspykäliä, jälellä on vain muutamia sivuseikkoja, joista emme vielä ole yksimieliset.
Ja siihen saivat ruotsalaiset soturit tyytyä.
* * * * *
Tällä kannalla olivat asiat, kun molemmat kuninkaat määräpäivänä yhtyivät Malmössä. Kuningas Kustaan seurueessa oli hänen valtiohovimestarinsa Ture Ros, hänen marskinsa Lauri Siggenpoika, hänen kanslerinsa Lauri Antinpoika sekä useita valtion neuvostoon kuuluvia herroja. Neljä piispaa ja pappia sekä kaksitoista tanskalaista raatiherraa seurasi Tanskan kuningasta; vendiläisistä kaupungeista saapui lukuisa lähetystö ja Lyypekki, Rostock, Stralsund ja Danzig lähettivät kukin kaupunkinsa kirjurin. P. Pietarin kirkossa kohtasivat kuninkaat toisensa, kukin seurueineen. Kun molemminpuoliset tervehdykset ja kunnianosoitukset olivat vaihdetut, ryhdyttiin keskustelemaan asioista, jotka olivat antaneet aihetta kokoontumiseen.
Kuningas Fredrik avasi kokouksen valittamalla, että molempien valtakuntien välistä suhdetta viime vuosina oli häirinnyt haitallinen riitaisuus ja toivoi, että kaikki väärinkäsitykset nyt lakkaisivat; sitte työnsi hän syrjään purppurankarvaista mantteliaan, jonka samettipohjalle oli ommeltu kultaisia kruunuja ja jonka syrjiä reunusti valkea kärpännahka; sen alta välkähti esiin loistava rautapaita, ja vanha kuningas ojentautui suoraksi ja jatkoi hellällä äänellä:
— Toivon, että se ystävällinen side, joka Kalmarissa kuningatar Margareetan aikana liitti yhteen kolme pohjoista valtakuntaa, nyt solmitaan uudelleen ja lujasti… Syntyi hetken hiljaisuus, jolloin kuninkaan silmät liitivät pitkin seuruetta; sitte jatkoi hän miltei vielä hellemmin:
— En tosin tahdo vaatia mitään muuta Ruotsin hallitukselta kuin että
Tanskan kuningas on yhdysside molempien valtakuntien välillä.
Kansanjoukossa syntyi hiljainen hyminä, niinkuin rajuilman liketessä.