— Te hyvät kuninkaat ja muut hyvät herrat, alkoi Antero Bille sävyisästi, — jos te tunnustatte totuuden, niin täytyy teidän myöntää, ettette laisinkaan tunne niitä vanhoja, varsinkin Gottlantia koskevia asioita, joista puhutte, sillä te olette kaikki nuoria miehiä ettekä voi ajatella tai tietää, mitä niin kauvan aikaa sitte tapahtui. Rakas ja armollinen herra kuninkaamme Fredrik ei ole pitkää aikaa ollut tässä maassa, vaan asunut ruhtinaskunnassaan Holsteinissa ja sentähden hänen armonsa tiedot siinä suhteessa eivät voi olla kuin aivan vähäiset. Ruotsin kuningas Kustaa ei myöskään voi tietää paljon, koska hän on nuori herra. Voinen siis väittää, ettei täällä meidän joukossamme ole kuin Ture Jönsinpoika ja minä, jotka sen asian todenperään tunnemme.

Edemmäksi ei vanhan herran pitkäpiimäinen puhe päässyt, kun kuningas
Kustaa jo keskeytti sen.

— Ajatelkaa mitä sanotte, herra Antero Bille, huudahti hän kiivaasti. — Ettekö tiedä, että nuori saattaa kysyä yhtä kauvas kuin vanha ajatella ja muistaa?

Nämä sanat hämmästyttivät vanhan herran siihen määrään, ettei hän tullut niihin vastanneeksi.

Useat herroista käyttivät sitte puhevuoroa ja keskustelua jatkui, usein ankarinkin sanoin.

Kuningas Fredrik työnsi asian luotaan, hän "ei tahtonut sekaantua siihen, koska hän tiesi niin vähän".

Kustaa herra ja ruotsalaiset herrat sitävastoin näyttivät sekä suullisesti että kirjallisesti toteen, että Gottlanti oli Ruotsin kruunun omaisuutta.

Mutta siitä huolimatta ei saatu mitään aikaan.

Silloin Hansakaupunkien valtuutetut ryhtyivät välittämään asiaa. Suurella vaikutusvoimallaan onnistui heidän saada aikaan sopimus, joka historiassa on tunnettu Malmön resessin nimellä.

Tämän sopimuksen mukaan piti sovintotuomarien ratkaista, kenelle riidanalaiset paikat lankeaisivat, ja niiksi valittiin valtuutetut Lyypekin, Rostockin, Hampurin, Wismarin, Stralsundin, Liineburgin ja Danzigin kaupungeista. Kokouspaikaksi määrättiin Lyypekki ja ajaksi vuosi 1525, 14 päivää helluntain jälkeen. Molempien kuninkaiden piti joko itse tai valtuutettujen kautta esiintuoda syynsä ja vaatimuksensa.