Kaikissa tapauksissa tulisi kuningas Kustaan heti antaa Blekinge takaisin Tanskalle, mutta Vikenin hän saisi pitää panttina siitä vahingonkorvauksesta, joka ehkä määrättäisiin hänelle siinä tapauksessa, ettei hän saisi pitää Gottlantia. Saaresta päätettiin, että jos ruotsalaiset olisivat valloittaneet linnan ja kaupungin ennen syyskuun ensimäistä päivää, — sama päivä joksi kokous oli määrätty, — niin kaikki pysyisi ruotsalaisten hallussa, kunnes asia lopullisesti tulisi ratkaistuksi. Vastaisessa tapauksessa olisi sen omistusoikeus Fredrikin, mikä ei myöskään vaikuttaisi lopulliseen päätökseen.
Severin Norrby lähetettäisiin jonnekin, jossa hän olisi vaaraton ja 100,000 guldenin sakko määrättäisiin sille, joka tätä toimenpidettä vastaan rikkoisi.
Molempien kuninkaiden tulisi säilyttää rauha ja hyvä naapuruus ja ne toisen valtakunnan herrat ja ritarit, jotka omistivat tiloja toisessa valtakunnassa, saisivat vapaasti hoitaa ja viljellä niitä.
Sellainen oli pääsisältö Malmön resessissä. Sovintotuomarit olivat toimineet kuningas Fredrikin hyväksi ja katsoneet omia etujaan. He tiesivät että Visby vielä oli Norrbyn käsissä, ja Tanskan kuningas palkitsi kyllä heidän palveluksensa.
Jo syyskuun 2 päivänä saivat lyypekkiläiset vakuutuskirjan, siitä, että he neljän vuoden aikana kantaisivat 400 markkaa Gottlannin vuotuisista tuloista ja syyskuun 11 päivänä vakuutettiin vendiläisille kaupungeille vapaaoikeudet Skånessa ja Tanskassa. Saksalaiset kauppiaat olivat jo aikaisemmin saaneet vakuutuksen kauppaoikeuksilleen Norjassa, todistuksena kuningas Fredrikin kiitollisuudesta "hyväntahtoisista palveluksista", niinkuin nimenomaan sanotaan.
Jos Kustaa olisi ollut varma valtaistuimestaan, niin ei hän koskaan olisi allekirjoittanut tätä sopimusta, mutta hän näki uhkaavien myrskyjen enteet ja tarvitsi lepoa ja rauhaa maan sisäisten asiain järjestämiseen. Jos hän tahtoi pitää Gottlannin, niin oli pitkällinen sota oven edessä, ja se saattoi tulla sitä vaarallisemmaksi, kun ei ensinkään voinut tietää, mitä karkoitettu Kristian aikoi tehdä. Jos hän taas luopui sodasta, niin olivat onnetonta Gottlannin retkeä varten tehdyt kalliit varustukset olleet turhat.
Hän taisteli monet pitkät taistelut, ennenkuin hän päätti valita rauhan.
Mutta hänen mielessään kiehui katkeruus ja kun hän, allekirjoitettuaan sopimuksen, raatihuoneesta tuli alas kadulle ja siellä kohtasi Lyypekin lähettilään Herman Israelin, niin hän kiivaasti likeni häntä ja lausui tuimalla äänellä:
— Missä sinun hyvät lupauksesi, jotka lyypekkiläisten nimessä minulle annoit, nyt ovat? Kärsi nyt niistä häpeää, senkin ilkeä kavaltaja! Ja vimmastunut kuningas veti miekkansa.
Kansleri Lauri Antinpoika ja muut herrat hänen seurueessaan riensivät häntä rauhoittamaan; sitte hän pisti miekan takaisin tuppeen.