Siellä piti Margareeta rouvan ja Hojan kreivin vihkiäiset vietettämän.
Hellästi laski sisar päänsä Kustaan rinnalle ja sanoi, että hänen tulee veljeä niin ikävä, että hän melkein katuu tekemiään lupauksia.
— Sinä takaat minulle, että kreivi uskollisesti täyttää ruotsalaiset alamaisvelvollisuutensa, vastasi Kustaa. — Siten työskentelemme molemmat rakkaan Ruotsin hyväksi.
— Mitä minun pitää tehdä?
— Saattaa hänet rakastamaan uutta isänmaataan sinun tähtesi.
— Sen hän varmaankin tulee tekemään.
— Ja senkintähden, että säädyt vastoin Ruotsin lakia minun pyynnöstäni suostuivat antamaan hänelle tuon kauniin lahjoitusmaan.
— Sinä olet niin hyvä ja me olemme sinulle niin kiitolliset.
Kuningas piti sisarelleen komeat häät. Paljon herroja oli kutsuttu, muiden muassa herra Berendt von Melen, mutta hän ei tullut; oli myöskin suuri joukko ylhäisiä rouvia ja neitosia. Kustaa kulki vieraidensa joukossa nauraen ja laskien leikkiä; hän ei ollut pitkiin aikoihin ollut niin iloinen, mutta eipä hän ollutkaan tottunut nuorison ja kaunotarten seuraan. Sekä viittauksilla että suoraan huomautettiin hänelle, että kuninkaankin pian pitäisi mennä naimisiin; hän antoi silmänsä liidellä kaunotarten piirissä ja kirosi politiikkaa, joka kielsi häntä valitsemasta morsianta sydämensä halun mukaan.
Mutta seuraavana päivänä hymyili hän katkerasti omille ajatuksilleen.
Hänellä ei ollut aikaa ajatella kotoista onnea!