Sitävastoin he kyllä luopuisivat linnasta, jos heidän päällikkönsä vapaana herrana ja ritarina keskustelisi heidän kanssaan asiasta.
Ruotsin miehet eivät ymmärtäneet, että saksalainen ritari oli täynnä saatanan vehkeitä; heidän mielestään hän puhui kuin rehellinen mies ja he eivät hetkeäkään epäilleet, antaisivatko he hänen ilman panttia päästä käymään linnassa, jonka hän pyhästi vannoi seuraavana päivänä jättävänsä kuninkaan lähettiläiden haltuun.
Mutta seuraavana yönä lähetti Berendt salmen poikki sanan Ölantiin, jossa neljä ruotua sotamiehiä oli linnaleirissä, että he heti paikalla saapuisivat linnaan. Sitte otti hän heiltä valan, että he miehekkäästi taistelisivat eivätkä kenellekään jättäisi linnaa, ei itse kuninkaallekaan.
Seuraavana aamuna asteli Berendt herra ulos linnasta, sillan poikki kaupunkia kohti, ikäänkuin hänen tarkoituksensa olisi ollut mennä täyttämään lupaustaan, mutta hän ei vielä ollut päässyt sillan yli, kun sotamiehet laumoittain karkasivat hänen perässään ja huutaen, väkivallalla veivät hänet takaisin.
Tämä kaikki oli tietysti tilapäisesti järjestettyä, jotta edes ulkonainen kunnia pelastuisi.
Heti senjälkeen tehtiin linnasta hyökkäys kaupunkia vastaan, jossa kaikki vielä nukkuivat sikeintä untaan. Se talo, jossa Niilo Eerikinpoika asui, piiritettiin, ja itse hän paitasillaan töintuskin pääsi pakoon. Kaikki hänen vaatteensa ja kalleutensa ottivat sotamiehet hyvänä makupalana.
Neljätoista porvaria tapettiin. Tämä tapahtui helluntaiaattona 1525.
Miehistön joukossa oli muuan Henrik Jute. Hän oli joskus palvellut Kristina Gyllenstjernaa ja rakasti lämpimästi sekä häntä että koko hänen sukuaan. Sattumalta oli hänen poikansa Niilo juuri linnassa käymässä ja sitä ymmärsi Berendt von Melen käyttää hyväkseen. Tuolle yksinkertaiselle, lämminsydämiselle Henrik Jutelle kertoi hän, että tarkoitus oli saada aikaan kapina ja siten saattaa nuori Sturen poika takaisin oikeuksiinsa valtionhoitajana. Sitä tarkoitusta varten aikoi hän, Berendt herra itse, nyt lähteä Saksaan, mutta toivoi pian tulevansa takaisin, varustettuna voimakkaalla apujoukolla. Siksi aikaa jätti hän nuoren Niilo herran ja koko linnan Henrik Juten taatun uskollisuuden turviin.
Tämä lupasi ja vannoi pysyvänsä uskollisena.
Berendt von Melen otti sitte kanssaan veljensä, vaimonsa ja irtaimistonsa ja purjehti Saksaan, neuvottelemaan herttua Albrekt Meklenburgilaisen, Kristianin ja muiden Kristianin vihollisten kanssa, mitä nyt olisi tehtävä.