Mutta Kustaa oli samalla siksi varovainen, ettei hän ruvennut luottamaan mieheen, joka oli ollut hänen vaarallisin vihollisensa. Sentähden hän helmikuussa 1525 kirjoitti kuningas Fredrikille, huomauttaen että tuo vaarallinen mies "yhä vielä istui Gottlannin linnassa". Samalla selitti hän perättömiksi huhut, jotka Norrby oli levittänyt ja joiden mukaan hän ja Ruotsin kuningas olisivat salaliitossa.
Kaikki Norrbyn vehkeet tarkoittivat itse asiassa vain kuningas Kristianin etuja. Tämä lähetti maaliskuussa 1525 hänelle kirjeen, jossa Severin Norrby julistettiin kuningas Kristianin linnanpäälliköksi ja valtionhoitajaksi Ruotsissa, mikäli hän voittaisi alaa tässä maassa.
Mutta Norrby tiesi, millä keinoin Kristiania parhaiten palveltaisiin. Sentähden lähetti hän yhden päälliköistään Skåneen ja saapui pian itse mannermaalle reippaine joukkoineen. Sölvesborg, Åhus ja Landskrona joutuivat hänen käsiinsä ja Malmö oli ainoa paikka Skånessa, joka ei avannut porttejaan uhkarohkealle anastajalle.
Sinne oli koko Skånen aatelisto sulkeutunut, odottamaan apua kuningas
Fredrikiltä.
Norrby julisti kuuluvin sanoin tulevansa Kristian kuninkaan puolesta pelastamaan kansaa orjuudesta. Räikein värin kuvasi hän maan tilaa ja huomautti, että laillisesti vahvistettu aatelisvalta viime vallankumouksessa oli syössyt kansan kurjuuteen. Sitte hän luki kirjeen, jonka sanottiin tulleen Kristianilta ja jossa kehoitettiin uskollisia Skånen miehiä voimiensa mukaan auttamaan kuninkaan rakasta luottamusmiestä, herra Severiniä.
Kulovalkeana leveni tieto Norrbyn tulosta pitkin koko maata; hänen puheensa sorron vastustamisesta herätti useissa eloon nukkuvan aatelisvihan ja kipinästä syttyi pian raju, leimuava tuli.
Suuria talonpoikaisjoukkoja riensi Norrbyn johdon alle, hän valloitti Landskronan, ryösti herrojen kartanot ja otti kuningas Kristianin puolesta vastaan kansan uskollisuusvalan.
Koko Tanska antautui hänen valtansa alle ja kaupungit avasivat vapaehtoisesti porttinsa.
Mutta ilo ei ollut pitkäaikainen. Huhtikuussa saapui vihdoin Tanskan sotajoukko Juhana Rantzoun johdolla ja voitti talonpojat kahdessa tappelussa, ensin Lundin ja sitte Landskronan luona, jossa Norrby itse saarrettiin.
Mutta hän oli asemastaan varma, sillä olihan Visborg vielä hänen hallussaan ja hänen väkensä oli luotettavaa. Eikä kestänytkään kauvan ennenkuin kuningas Fredrik ryhtyi keskustelemaan Gottlannin luovuttamisesta ja Norrby suostui siihen vihdoin sillä ehdolla, että hän elinajakseen saisi Sölvesborgin läänin. Sinne hän nyt asettui asumaan, matta käyttäytyi paremmin itsenäisen herran lailla kuin Tanskan kuninkaan alamaisena. Hänen levoton, seikkailuhaluinen luonteensa ei kauvan sietänyt hiljaista, toimetonta elämää, jonkatähden hän taas rupesi rakentamaan laivoja. Eikä aikaakaan, kun hänen varustuksensa ja nouseva valtansa herätti uutta pelkoa.