KAUPPASAKSAIN KÄSISSÄ.

Me tiedämme, että niillä herrainpäivillä, joilla Kustaa valittiin kuninkaaksi, Lyypekin lähettiläät tekivät kaikellaisia vaatimuksia, ja kun ei niihin voitu suostua, täytyi kuninkaan ja säätyjen allekirjoittaa heidän vaatimansa kauppasopimus; yksi ainoa neuvosherra, Pohjanmaan laamanni Knut Eerikinpoika kieltäytyi sitä tekemästä, sillä hänen mielipiteensä oli, että yhteys hansalaisten kanssa oli rikottava, jottei valtakunta menisi perikatoon. Myöskin piispa Hans Linköpingistä, joka ei ollut läsnä kokouksessa, kirjoitti kirjeen, jossa kehoitti miehiään tarkasti tutkimaan vanhempia sopimuksia vieraiden valtojen kanssa, ennenkuin he suostuvat lyypekkiläisten vaatimuksiin.

Hänkin pelkäsi tulevaisuutta: "Ensimäinen viha on pahempi kuin viimeinen", kirjoitti hän. "Mutta pitäkööt nuoret huolta juoman panosta, sillä he sen saavat juoda."

Tiedämme että hansalaiset keskiajalla olivat anastaneet sekä pohjoismaiden että miltei koko Euroopan kaupan.

Sitte rupesivat Englanti ja Hollanti kilpailemaan heidän kanssaan, useat unioonikuninkaat suosivat näitä jälkimäisiä ja Hansa sai kynsin hampain suojella oikeuksiaan. Unioonimaiden riidat olivat hansalaisille hyvin edulliset ja sentähden Lyypekki niin suosiollisesti oli auttanut Ruotsia sen itsenäisyystaistelussa.

Ei ollut tämä valtakunta vielä koskaan ollut niin suuressa vaarassa kuin viimeisen unioonikuninkaan aikana eikä Hansan apu koskaan välttämättömämpi.

Lyypekki taas ei saattanut toivoa suotuisampia oloja kuin niinä aikoina, jolloin Kustaa Eerikinpoika ryhtyi vapauttamaan Ruotsia ja Fredrik nousi karkoitetun veljenpoikansa valtaistuimelle.

Kaikkia näitä tapauksia käyttivät Hansakaupungit hyväkseen ja Strängnäsissä laskettiin koko Ruotsi sen kauppavallan alaiseksi. Kustaa taisteli vastaan niin paljon kuin voi, mutta lähettiläät vaativat ratkaisua asiassa, uhaten muuten lähteä tiehensä ja ryhtyä keskustelemaan maan kanssa, jossa heillä oli tarjolla suurempia oikeuksia.

Kustaan täytyi suostua. Hän oli silloin juuri valittu kuninkaaksi, Tukholma oli Kristianin miesten käsissä, Suomi ei vielä ollut valloitettu takaisin, suhde Tanskaan oli epävarma, rauha Venäjän kanssa vielä vahvistamatta, ja sitäpaitsi saattoi Kristianin mahtavilta sukulaisilta odottaa pahinta.

Ei siis ollut muuta neuvoa kuin pysyä ystävyydessä Hansakaupunkien kanssa.