PIISPA BRASKISTA.
Voidakseen oikein ymmärtää suurta miestä, täytyy tutkia aikaa, jossa hän on elänyt parhaat vuotensa. Hans Brask oli kasvatettu ankarasti katolisessa luostarissa ja jätti sen pyhän isän uskollisimpana seuralaisena. Hän luki raamattua ja kirkonkirjoja syvimmällä kunnioituksella; legendat ja kertomukset pyhimysten ihmetöistä olivat alati hänen kirjoituspöydällään ja kaikki ne olivat hänelle yhtä pyhät.
Jos hänessä hetkeksikään olisi syntynyt epäilys, niin hän siitä ankarasti olisi ruoskinut ruumistaan. Paavi oli hänen mielestään erehtymätön, jos hän lankesi syntiin ja rikoksiin, niin siihen oli syynä saatanan viettely ja viekkaus; itse oli hän kaiken maailman synnin yläpuolella.
Pyhä neitsyt oli taivaan kuningatar, jonka eteen kaikkien elävien piti polvistua, ja pyhimykset, jotka usein kärsivät marttyrikuoleman vain päästäkseen hänen kaltaisikseen ja hänen korkeuteensa, olivat hänen seurueenaan.
Hänen poikansa oli lapsi, joka istui hänen sylissään. Siitä Kristuksesta, joka syntisen maailman puolesta kärsi ja kuoli, on katolinen kirkko aina puhunut niin vähän kuin suinkin; hän ei sovi katoliseen oppiin, ja häntä ajatellen piispa Brask varmaankin lausui:
"Parempi Paavali poltettuna kuin joka miehen tunnettuna."
Merkillistä oli että Brask kaikissa katolisuutta koskevissa asioissa mestarillisesti osasi käännellä ja väännellä, mutta silti kaikissa inhimillisissä olosuhteissa osottautui rehelliseksi ja luotettavaksi mieheksi.
Hän oli isänmaan uskollinen ystävä, valvoi sen etuja parhaan taitonsa mukaan, huolimatta hallituksesta, jonka alle se milloinkin kuului. Uniooniaika, tuotti kirkoille ja luostareille kultaiset sadot, se antoi piispojen käsiin korkeimman vallan, täytyihän hänen siis sitä rakastaa, mutta hän ei myöskään voinut olla pitämättä tuosta Kustaa Eerikinpojasta, joka huimapäisen hullun lailla tahtoi kukistaa mahtavan Kristianin.
Kun huimapään puuha sitte onnistui, niin hänen mieleensä muistui
David ja Goliat ja hänen myötätuntonsa kasvoi.
Nuori sankari suureni äkkiä hänen silmissään. Olihan Davidkin kuningas. Yhtäläisyys tuli yhä huomattavammaksi ja vähitellen rupesi hän rakastamaan uutta kuningasta ja auttamaan häntä hyvillä neuvoilla.