Hänen pyyntöönsä suostuttiin ja mies kertoi, että hänellä oli ainoa tytär, jonka hän vaimonsa kuolinvuoteella oli luvannut antaa vihkiä nunnaksi. Mutta tyttö oli rakastunut nuorukaiseen nimeltä Olavi Tyste ja tämä oli luvannut ryöstää hänet, vaikka hänet suljettaisiin mihin luostariin tahansa.
Piispa rypisti kulmakarvojaan.
— Mihin olette hänet kätkeneet?
— Vadstenan luostariin, vastasi mies; — hän on jo suorittanut koevuotensa, mutta niskoittelee nyt eikä tahdo ruveta nunnaksi.
Piispan kasvot synkistyivät yhä enemmän.
— Minä kirjoitan itse abbedissalle, sanoi hän, — ja viikon päästä tulen itse Vadstenaan ja toimitan vihkimisen.
Miten paljon lapsiraukkaa kidutettiin, sitä ei tiedetä, mutta määräpäivänä saapui piispa täydessä virkapuvussa ja loistavan saaton seuraamana luostariin, ja laululla ja messulla siellä vihittiin nunnaksi nuori, kuolonkalpea tyttö. Kerrottiin että piispa itse säälien oli katsellut häntä sekä ettei kukaan ollut kuullut hänen huuliltaan vastauksia, mutta kirkon kunnia oli pelastettu ja rikkaan porvarin koko omaisuus määrätty luostarille.
Juhlallisuuden loputtua kertoi abbedissa salaisessa keskustelussa piispalle aikovansa lähettää uuden sisaren Lurön luostariin, josta ei kukaan saattaisi löytää häntä.
Piispa suostui siihen, sillä ajat olivat vaaralliset ja varovaisuus tarpeellinen.
Keskellä Veneriä, Leckön ja Vermlandsnäsin välillä oli lehtevällä saarella pieni luostari.