Puurakennus — sillä parempaa ei ollut — oli miltei aivan kätkössä lahden pohjukassa. Muureina olivat laajat selät ja rautaristikkona kaikista asutuista seuduista eroittava etäisyys. Pari kertaa vuodessa vietiin luostariin tarvittavat ruokavarat Leckösta, muuten elivät köyhät nunnat erossa koko maailmasta, kuluttaen aikansa paastoissa ja rukouksissa tai ommellen kallisarvoisia käsitöitä, alttariliinoja ja muita pyhiä esineitä.
Mutta siirtykäämme hetkiseksi sinne.
Kova länsituuli liikutteli Dalbojärven laineita ja Lurön kallioita huuhtelivat vaahtopäät aallot. Heikosti kuului nunnien juhlallinen veisuu tuulen ulvonnan ja rautaisen tuuliviirin vikinän seasta. Kirkuvat vesilinnut lentelivät milloin ylös ilmaan, milloin taas alas aaltoihin, ikäänkuin nekin olisivat tahtoneet ottaa osaa luonnonvoimien rajuun leikkiin. Silloin näkyi lounaassa purjehtiva laiva.
Kauniista rakenteesta ja korkeasta mastosta saattoi heti nähdä, että se oli Skaran piispan laivoja. Nyt oli kuitenkin purje reivattu ja pieni keulapurje nostettu. Vaikka myrsky raivosi, niin laiva hyvää kyytiä laski pientä luostarilahtea kohti.
Abbedissa, vanha rouva Ingrid Puke huomasi ensinnä laivan. Hän hämmästyi niin, että hän paikalla keskeytti hurskaiden sisarten veisuun.
— Pyhä Jumalan äiti, mikä nyt on, kun piispan laiva tällaisessa ilmassa on lähtenyt liikkeelle! Tulkaa sisaret, lähtekäämme niemelle katselemaan, mitä Herra tekee purjehtijaraukoille. Veisatkaamme sitte de profundis heidän kurjille sieluilleen.
Hurskaat sisaret keräytyivät paikalla vanhan abbedissansa ympärille. He kietoivat vaatteet lujemmin ympärilleen, sitoivat huntujaan ja riensivät ulos.
Mutta myrsky kävi heihin kiinni ikäänkuin oikein heitä pudistaakseen, ja pelästyneiden pääskysten lailla pakenivat he kalliolohkareen suojaan, sieltä tähyilläkseen aaltoilevalle järvelle.
Onneksi laiva samassa purjehti lahden suojaan ja kääntyi vastatuuleen. Vauhti hiljeni ja ankkuri laskettiin.
Juosten riensivät nunnat takaisin, heidän poskilleen oli noussut punaa ja toisten huulilla leikki hymyn vivahdus. Viidakon läpi he takatietä astuivat luostariin ja rupesivat paikalla veisaamaan ave Mariaa.