Tuntiessaan tytön sormet kädessään heittäysi hän uudestaan maahan ja kietoi väkevät käsivartensa hänen ympärilleen.
— Miksi sinä kidutat minua? kuiskasi hän. — Sinä tiedät että olet minulle rakkain maailmassa.
— En tahdo ruveta kenenkään orjattareksi.
— Hallitsijattarekseni, kuningattarekseni sinut teen, tottelen sinua kaikessa, jos vain tulet omakseni. Miksemme saata mennä naimisiin heti paikalla ja sinä lähteä mukaani nyt jo?
— Niinkuin mikäkin halpa porvaritytär! Sinä et tiedä mitä sanot.
Tyttö riistäytyi irti.
— Dorotea, sano mitä vaadit, mutta älä ärsytä minua yli voimieni.
— Tahdon että herra Otto Krabbe saapuu tänne kosimaan suuren saattojoukon seuraamana, niinkuin tapa vaatii. Sitte tahdon että Kallön linnan herra kysyy tyttärensä mielipidettä ennenkuin hän hänet naittaa ja että hän saa valita puolisokseen kenen tahtoo.
— Mutta jos hän silloin kieltäytyy.
— Saattaapa olla, herra Otto, ettette milloinkaan saavu.