Silloin luopuivat munkit vapaasta tahdosta koko siitä lahjasta, jonka he Sten herralta olivat saaneet.
Kysymys otettiin Vadstenan kokouksessa keskustelun alaiseksi ja kuninkaan vaatimukseen suostuttiin. Irtaimiston saisivat munkit sopimuksen mukaan pitää, mutta luostarin hoitaja sai kuninkaalta käskyn lähettää Tukholmaan sen hopeakirstun, jota luostarissa säilytettiin, "kuitenkin salaa, jotteivät veljet saisi siitä mitään vihiä".
Asia herätti tavatonta huomiota ja kuninkaan täytyi kirjoittaa eri osiin maata ja selittää, että maan hätä pakoitti hänet ryhtymään kaikkiin laillisiin keinoihin, varsinkin kun niin monet laiminlöivät sovitun veron maksamisen.
Suuttumus oli suuri, mutta hätä ei ollut pienempi; piispat ottivat ensin osansa ja julistivat sitte kansalle kuninkaan kirjeen sisällön, salaa kehoittaen ihmisiä pyytämään, että he rahalla saisivat lunastaa kymmenyksensä niiden puolesta arvosta, ja sanomaan, etteivät he muutoin voisi kylvää peltojaan. Kronikka kertoo, että piispat ja papit käyttivät viekkaita ja salaisia keinoja.
Vouteja oli käsketty tarkasti pitämään silmällä talonpoikia, etteivät he saisi mitään salata, mutta siitä huolimatta löytyi useita, jotka suorastaan kieltäytyivät maksamasta kymmenyksiään, ja munkit ja talonpojat liittyivät yksimielisesti ryöstämään kruunulta sen laillisia saatavia.
Kuningas vihastui ja luostarit saivat sen maksaa. Vadstenan luostarin täytyi luovuttaa P. Katarinan kallisarvoinen hopealipas ja Nydalan luostarin täytyi antaa pois eräs kallis astiansa. Kaikki piilotettu hopea kaivettiin esiin kätköstään niin pian kuin kuningas sai tietää että sitä löytyi.
* * * * *
Aina siitä asti kuin Kustaata oli pidetty vankina Kallön linnassa, oli hän inholla ajatellut luostareja ja munkkielämää; hän oli jo silloin saanut käsityksen, kuinka läpeensä mätää se oli, kuinka se syöpänä tarttui kansaan ja maahan, imien itseensä kaikki elinvoimat.
Kotiin tultuaan oli hän huomannut, etteivät asiat Ruotsissakaan olleet paremmalla kannalla ja voimakkaana nousi hänen rinnassaan kysymys: "onko tämä Kristuksen oppia? Kuinka uskaltavat nuo papit ja munkit pitää itseään hänen jälkeläisinään?"
Hän oli lukenut useita Lutherin teoksia ja hänen kanslerinsa Lauri Antinpoika, joka suuresti ihaili saksalaista uskonpuhdistajaa, selitti hänelle uuden opin periaatteet ja totuudet ja lausui suoraan, että kirkon maallinen valta ja rikkaus olivat mitä räikeimmässä ristiriidassa Kristuksen opin ja käskyjen kanssa.