— Sehän on yleinen mielipide; he ovat heittäneet autuutensa asian munkkien käsiin; sentähden heidän käy niin hullusti.
— Ja pappisvalta kasvaa minkä jaksaa.
— Koettakaamme sittenkin murtaa se: tulkoon Olavi tänne, niin nähdään mitä saatetaan tehdä.
Olavi tuli. Kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan ja antoi hänen saarnata Suurkirkossa.
Ja kansaa tulvi kirkkoon. Sellaista oppia ei kukaan vielä ollut saarnannut. "Kukaan meistä ei saa luottaa ihmisiin", huusi mestari Olavi, "ei pyhään neitsyeen eikä muihin pyhimyksiin, vaan ainoastaan totiseen Jumalaan ja häneen, jonka hän lähetti, Jeesukseen Kristukseen!"
Toisen kerran hän lausui, että ripin tulee tapahtua sydämessä, yksin
Jumalan edessä, eikä papille.
Ja tämä uusi oppi läksi elävästä uskosta, palavasta vakaumuksesta; tosin eivät monet sitä ymmärtäneet, mutta sillä oli kuitenkin kummallinen vaikutusvoima.
Kuningas oli antanut rakentaa Olaville eri saarnatuolin Suurkirkkoon. Ja tämä oli varmaankin kopan muotoinen, koska saarnaajasta puhuessa yleisesti ruvettiin sanomaan "mestari Olavi kopassa".
Monasti tapahtui hänen saarnatessaan, että kiviä lensi saarnatuolia kohti, mutta niistä ei yksikään tavannut, eikä Olavi liioin näyttänyt pelkäävän. Mutta hyökkäykset vaikuttivat sen, että kansaa yhä enemmän tulvi häntä kuulemaan
Papisto kirosi uuden opin, joka oli antikristuksesta ja hänen joukostaan, ja piispa Brask kirjoitti kuninkaalle, että koska luterilainen kerettiläisyys yhä enemmän näkyy voittavan alaa ja koska siihen pääasiallisesti oli syynä muuan mestari Olavi, niin hän välttämättömästi oli karkoitettava valtakunnasta ja ankara kuulostelu pantava toimeen asian todellisesta tilasta.