Ajan lahkolaisia olivat varsinkin uudestakastajat, jotka, niinkuin nykyajan baptistit, olivat sitä mieltä, ettei kastamisen tullut tapahtua lapsuudessa, vaan vasta kypsyneemmässä iässä.
Sitäpaitsi hylkäsivät he raamatun siitä syystä, että kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi. He itse olivat välittömässä yhteydessä ilmestysten kanssa ja julistivat, että nyt oli taivaan valtakunta koko ihanuudessaan ja kirkkaudessaan lähestynyt, kun paavillisuus epäjumalanpalveluksineen ja inhoittavine ulkonaisine menoineen oli kukistettu.
Hollannissa ja Saksassa olivat nämä haaveilijat saaneet paljon seuralaisia, varsinkin alemmista kansanluokista. Nyt muutamia heistä turkkuri Melchior Rinkin ja kauppias Bernhard Knipperdollinckin johdolla oli saapunut tänne. Molemmat johtajat olivat oppimattomia miehiä.
Ei tiedetä, miten heidän onnistui päästä Johanneksen kirkkoon, mutta siellä he esiintyivät, käyttäytyen kuin mielipuolet.
Kuningas oli uskonut Olaville kaupungin sinetin, hän olisi siis voinut kieltää heidän esiintymisensä, mutta hänellä ei mielestään ollut siihen oikeutta.
— Kansan täytyy itsensä saada nähdä ja koetella, sanoi hän.
Mutta tietämätön joukko, joka oli täyttänyt kirkon ääriä myöten, kuunteli, katseli ja ihmetteli ulkomaalaisten saarnaa ja heidän hurjat purkauksensa viehättivät kuuntelijoita siihen määrään, että he uskoivat saarnaajien jumalallisiin ilmestyksiin.
Pian syttyi kiihko muihinkin ja suutarit, räätälit, nahkurit ja muut käsityöläiset rupesivat hengen voiman vaikutuksesta, niinkuin he sitä nimittivät, saarnaamaan; toiset Mustien veljesten luostarissa, toiset kaupungissa, toiset esikaupunkien kirkoissa ja kappeleissa. Uudestakastajat tahtoivat kirkoista hävittää kaiken maallisen koreuden ja heidän mielipiteensä voitti voittamistaan alaa kiihoittuneessa kansassa.
Olavi ja Mikael katselivat levottomina kasvavaa liikettä. Kansa oli jättänyt heidät ja antautunut uusien vaikutusten alaiseksi. Heidän lempeihin varoituksiinsa ja nuhteihinsa tuli vastaukseksi vain uhkauksia ja röyhkeitä haukkumasanoja.
— Yksinkertainen kansa ei voi eroittaa oikeaa väärästä, sanoi
Mikael; — tämä oppi voi viedä sen aivan harhaan.