He koettivat kyllä puolustautua, mutta kuningas uhkasi heitä kuolemanrangaistuksella, jos he vielä kerran laskisivat jalkansa Ruotsin maaperälle.
Ensin heidät suljettiin vankeuteen, mutta sitte he ja koko heidän joukkonsa karkoitettiin valtakunnasta.
Pääkaupungissa vallitsi taaskin rauha, Lutherin oppia saarnattiin esteettömästi, virsiä veisattiin ruotsiksi ja luostarien arvo aleni alenemistaan. Näytti siltä kuin myrsky vain olisi puhdistanut ilman. Raittiimmat tuulet pääsivät puhaltamaan maahan ja monet, jotka tähän saakka olivat epäilleet, päättivät nyt ruveta palvelemaan sitä Jumalaa, jota ei saattanut laahata loassa niinkuin pyhiä kuvia, joita he tähän asti olivat palvelleet.
Mutta maaseudulla, varsinkin Uplannissa, jonne huhu Tukholman uskonnollisista riennoista oli levinnyt, oli tyytymättömyys suuri ja kansa sanoi mieluinten tahtovansa pitää munkkinsa ja pappinsa. Nämä taas käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja kuvailivat uutta oppia mitä räikeimmillä väreillä, syyttäen kuningasta kaikista ajan vallattomuuksista.
Rauhoittaakseen mieliä päätti Kustaa matkustaa likeisimpiin maakuntiin; kaikkialla kokosi hän kansan ympärilleen ja kertoi, ettei oppi jota saarnattiin, laisinkaan ollut mitään uutta; se oli sama oppi, jonka Kristus ja hänen apostolinsa itse olivat meille opettaneet ja jota esi-isämme olivat tunnustaneet. Hän kehoitti evankeelisia pappeja varovaisuuteen: ei pitänyt herjata paavia ja hänen piispojaan, sillä silloin kansa paikalla luuli saarnattavan uutta oppia. Ei myöskään pitänyt esiintyä melulla. Suurin osa pappeja ei oikein ymmärtänyt opettaa kansalle Jumalan sanan todellista tarkoitusta ja sisältöä; muutamat puhuivat pyhimyksistä ylenkatseellisesti, toiset kirosivat hyvät työt ja enimmät viettivät pahentavaa, huonoa elämää, josta hän ankarasti kehoitti heitä luopumaan.
Kronikassa sanotaan: "varma on, että jollei hän olisi pitänyt käsissään evankeelisen opin ohjaksia, niin se kokonaan olisi hävinnyt". Hän oli kansalleen sekä ylimmäinen pappi että kuningas.
Joulun aikaan läksi kuningas Upsalaan. Hänen seurassaan oli Olavi Pietarinpoika ja useita valtion neuvoston jäseniä. Hän oli jo ennen pyytänyt, että pidettäisiin keskustelu muutamien katolisen kirkon puolustajien ja Olavi Pietarinpojan välillä.
Kristikunnassa vallitseva yleinen erimielisyys oli nimittäin syvästi koskenut häneen ja hän tahtoi tietää, mikä siihen oikeastaan oli syynä.
Saadakseen kuulla molemminpuoliset syyt ja perusteet oli hän pannut toimeen tämän julkisen, oppineen ottelun. Upsalan tuomiokapituli oli edustajakseen valinnut jumaluusopin professorin, tohtori Pietari Gallen, joka oli erittäin taitava skolastisessa filosofiassa. Tämä rohkea mies oli koko tarmollaan valmis puolustamaan kirkon oikeuksia.
Ottelu koski niitä katolisuuden tärkeimpiä kysymyksiä, joita luterilaiset vastustivat.