— Toivon saavani teistä rakkaan pojan.
He pusersivat toistensa kättä ja Otto herra puuttui puheeseen:
— Tuon viestejä ja terveisiä kuninkaalta, sanoi hän, ottaen povitaskustaan kirjeen, jonka jätti Eerik Banérille.
Tämä otti kirjeen ja luki. Siinä oli käsky kuninkaalta hänen hyvälle ystävälleen ja lääniherralleen herra Eerik Banérille, että tämä Kustaa Eerikinpoikaa kohtelisi herra Otto Krabben käskyjen mukaan, pääasiallisesti siinä suhteessa, ettei vangille annettaisi tilaisuutta paeta Kallösta.
— Se ei ole mahdollista; sitäpaitsi Kustaa on haaveilija, joka minun luullakseni viihtyy kaikkialla; mutta kuninkaan käskyä pitää totella. Mitä sinä aiot tehdä hänelle?
— Hankkia varman vanginvartijan.
— Sellainen hänellä jo on. Mutta voithan hankkia paremman.
— Minä koetan. Mutta täytyykö hänen välttämättömästi viettää aikaansa tyttärienne seurassa?
— Tarkoitat Doroteaa. Mutta jos hän mielellään viettäisikin aikaansa hänen seurassaan, niin etkö luule että se on paras keino karkausyrityksiä vastaan?
— Minun kihlattuni! huudahti Otto nousten istualtaan, — hänetkö uhrattaisiin tuollaisen karkulaisen tähden?