Työ oli sujunut sellaisella kiihkolla, että jo 14 p. elokuuta 1526 Tukholmassa painosta ilmestyi Uusi Testamentti puhdaskielisenä ja arvokkaana.

Syvällä surulla katseli Brask, kuinka uutta oppia ahkeralla työllä edistettiin. Johannes Magnus sai kuulla ankaria nuhteita siitä että hän oli sallinut ihmisten julkisesti tarkastaa kirkon pyhää oppia; siitä ei arkkipiispa voisi vastata pyhän isän edessä.

Ei Brask myöskään hyväksynyt Uuden Testamentin käännöstä; se oli muissa maissa johtanut kerettiläisyyteen, ja niin saattoi käydä Ruotsissakin.

Taaskin antoi hän kirkkojen ja luostarien porteille naulata kiertokirjeitä, joissa ankarasti kiellettiin levittämästä luterilaista oppia, koska sen seuraajat ylenkatsoivat sekä hengellisen että maallisen oikeuden, selittivät katumustyöt, kiirastulet, paastot, ripit, pyhien avuksihuutamisen, esirukoukset kuolleiden puolesta, aneen ja kanoniset lait pelkiksi ihmiskeksinnöiksi; yllyttivät maallista esivaltaa rikkomaan ja muuttelemaan kirkon sääntöjä ja koettivat saavuttaa vapautta, jota he kyllä nimittivät kristilliseksi, mutta jota pitäisi kutsua luterilaiseksi tai pirulliseksi! Jokaisen tuli rukoilla Jumalaa varjelemaan sellaisista!

Hän hankki maahan kaikki kirjat, joita ulkomailla oli kirjoitettu
Lutheria vastaan ja lähetti niitä tuomiokapituleihin ja luostareihin.

Hänen valppautensa ulottui kaikkialle, hän oli uuden opin voimakkain, arvokkain ja vakaumukseltaan puhtain vastustaja.

Näiden taistelujen raivotessa, kun Kustaan toiselta puolen täytyi lannistaa yhä kasvavaa ylimielisyyttä ja toiselta puolen oikaista väärinkäytöksiä, tuli hänelle vielä lisäksi muitakin huolia.

Niitä tuli sieltä, mistä hän vähinten niitä odotti.

Taalalaismiehet kirjoittivat hänelle kirjeen Vapunpäivänä 1525.

"Kai Teidän armonne muistaa, miten paljon rahaa ja palvelijoita Teillä oli, kun te karkurina kiertelitte metsissämme. Silloin ei ollut saksalaisia eikä tanskalaisia Teitä auttamassa, vaan me köyhät taalalaiset, helsinglantilaiset, gestrikiläiset ja muut talonpojat koko Ruotsin valtakunnasta sen teimme. Silloin te lupasitte ja vannoitte pysyvänne uskollisena P. Eerikin ja Ruotsin laille ja vanhoille hyville tavoille, ja rakastavanne Ruotsin talonpoikia ja suojelevanne kirkkoa."