— Mutta sen teette tästälähin.
— Sen lupaan.
He pusersivat toistensa käsiä ja erosivat näennäisesti hyvinä ystävinä.
Jonkun aikaa myöhemmin läksi Kustaa 2,000 kiiltävään haarniskaan puetun miehen seuraamana Upsalaan. Hän oli käskenyt Uplannin rahvasta Eerikin päivänä 18 p. toukokuuta kokoontumaan Upsalan kumpujen luo. Itse hän ratsunsa selässä oli pysähtynyt yhdelle kummuista. Arkkipiispa, hänkin ratsun selässä, oli kuninkaan oikealla puolella ja kansleri Lauri Antinpoika vasemmalla. Kokoontunut kansa seisoi kentällä kummun alla.
Kuninkaan takana oli suuri joukko neuvoston herroja.
Silloin lausui Kustaa: "Te hyvät talonpojat, tahdon lausua teille sanasen puhtaasta evankeelisesta opista. Te tiedätte, että se opettaa meitä kiittämään ja palvelemaan Jumalaa, mutta minun vähäisen ymmärrykseni mukaan ei sen tule tapahtua yksin ristinmerkin tekemisellä ja polvien notkistamisella, vaan paljon enemmän Jumalalle mieluisilla teoilla ja siten, että me likinnä Jumalaa rakastamme isänmaatamme, tottelemme esivaltaa ja voimassa olevia lakeja ja veljinä kohtelemme kaikkia kanssaihmisiämme."
— Niin, se on totta! kuului kansanjoukosta.
— Mutta siihen ei päästä ilman työtä ja sentähden täytyy jokaisen koettaa saada aikaan niin paljon kuin suinkin.
— Sitä tässä kyllä saa koettaa muutenkin.
— Niin kyllä! tuli joka taholta vastaukseksi.