— Tiedättekö, hyvät ystävät, jatkoi kuningas, — olen tullut ajatelleeksi, miten paljon meidän maassamme on laiskoja ja oppimattomia pappeja; sitäpaitsi on joka luostari täynnä munkkeja, jotka miltei syöpäläisten lailla kuluttavat maan parhaimmat voimat.
Talonpojat katselivat epäillen toisiinsa, mutta kukaan ei virkkanut sanaakaan.
— Mitä arvelette, jatkoi kuningas, — panisinko toimeen tarkastuksen heidän joukossaan? Ne jotka kelpaavat saarnaajiksi saavat toimeentulon, mutta muut saavat hankkia elatuksensa otsansa hiessä, niinkuin Jumala on käskenyt.
Vaitioloa yhä kesti.
— Pitäisi hankkia koulumestareja ja teinejä opettamaan kansan lapsille kristillisyyttä ja hyviä tapoja, jatkoi kuningas.
Yleinen mielenkiihko valtasi kentällä seisovan joukon. Kuiskaeltiin, päätä nyökyteltiin. Vihdoin otti vanha ukko lakin päästään ja virkkoi:
— Kiitoksia paljon hyväntahtoisuudestasi, mutta koska meidän kuitenkin täytyy ruokkia munkkimme, niin voimmehan samalla pitää heidät.
— Niin puuttui puheeseen toinen, joka seisoi aivan vieressä, — olemme kuulleet, että aiottaisiin poistaa latinalainen messu ja muuttaa vanhaa uskontoamme.
— Se kuuluu olevan kanslerin syy, huusi kolmas… hän yllyttää
Kyösti kuningasta kääntämään kirkkoa, hän on pakana, kerettiläinen!
— Ajakaamme pois hänet, missä hän on? huusivat useat äänet vallan sekaisin.