Kaikki ymmärsivät kuninkaan kysymysten tarkoituksen ja helppo oli huomata, mihin hän pyrki. Se kävi vielä selvemmäksi, kun Upsalan tuomiokapitulin dekaani Kustaalle huomautti, että kansa suuresti paheksui Vesteråsin piispaa sentähden ettei tämä hovissaan pitänyt niin suurta seuruetta kuin tapa vaati.
— Minusta kansalla olisi enemmän syytä paheksumiseen, jos hän pitäisi paljon väkeä ja sentähden vaatisi heiltä enemmän veroa… Arvelen että sanoillani kyllä loukkaan sekä teitä että muita samoinajattelevia, sillä te pidätte piispanvirkaa suurena herrautena ettekä muista raamatun sanoja, että piispan tulee olla yhteisen kansan palvelijana Herrassa, ja tätä virkaa hoitaa hän paremmin, jos hänellä on pienempi seurue. Mutta te ette tahdo tietää, kummoisen todellisen piispan tulee olla.
Dekaani poistui pelästyneenä; suuri kokoontuneiden joukko katseli hämmästyneenä tuota miestä, joka äkkiä heidän silmissään kasvoi kokonaiseksi Goliatiksi. Heidän jumalanpalveluksensa ydin oli itse asiassa koota aarteita aarteitten päälle.
Kirkko oli heidän käsityksensä mukaan aarreaitta, joka soi palvelijoilleen nautintorikkaan elämän.
Yksi ainoa mies piti katolisuutta ja paavin valtaa kristinuskon pääperustuksena.
Hans Brask oli rehellinen ja uskollinen kaikessa, sentähden ei hän koskaan rikkonut velvollisuuksiaan, ei epäilyksenkään hetkenä. Hän oli Kustaan ainoa arvokas vastustaja; hän oli päättänyt joko voittaa tai kaatua taistelussa sen asian puolesta, jota hän tunnusti.
Katolisuus vaatii tunnustajiltaan uskon vimmaa: Braskissakin sitä olisi voinut olla; mutta hän oli tyyni ajattelija, jolla johtotähtenä oli usko ja siitä ei hän hetkeksikään kääntänyt silmiään.
Mutta vastapuolueen miehet kulkivat silmät auki. Uusi aikakausi oli alkanut ja hän oli sen voimakkain vastustaja.
Maan hätä oli kääntänyt Kustaan silmät luostareihin ja kirkkoihin. Niissä säilytettiin äärettömiä aarteita ja hänen mielestään tuli jokaisen, joka tahtoi suojella omaisuuttaan vihollisilta, siis myöskin luostarien, kirkkojen, munkkien ja pappien, kantaa yhteistä taakkaa.
Lutherin kirjoitukset joutuivat aseiksi hänen käsiinsä, mutta ne houkuttelivat häntä myöskin tunkeutumaan yhä syvemmälle, kaiken tiedon alkulähdettä likemmä.