Valtioneuvos lupasi koettaa parastaan ja hyvästi jättäessä osotti
Kristina poikaansa ja lausui:
— Teitä on minun kiittäminen suurimmasta maallisesta ilostani.
Niin he erosivat.
Mutta nämä jäähyväissanat kertoi Juhana herra pian isälleen, valtiohovimestarille, ja tämä narrimainen herra tarttui paikalla onkeen.
Jos Juhana Turenpoika menisi naimisiin Kristina Gyllenstjernan kanssa, niin hän joutuisi sangen likelle valtaistuinta, jos valtiohovimestari nimittäin hyvin hoitaisi korttinsa.
Hänhän polveutui suoraan kuninkaallisesta Agneksesta, joten ei hänen mielestään kukaan ollut niin oikeutettu kantamaan Ruotsin kruunua kuin hän ja hänen perheensä, Kustaa Eerikinpoika, senkin kerettiläinen, oli syrjäytettävä luonnollisesti Sture avaisi tien hänelle, Ture Jönsinpojalle. Tehköön tyhmä kansa Kristina rouvan pojan Ruotsin kuninkaaksi. — Pyhä neitsyt, miten mielellään hän, valtiohovimestari, edistäisi asiaa, jos niiksi tuli! Hän se itse asiassa hallitsisi — ja kuka ties, mitä tulevaisuudessa saattaisi tapahtua.
Pojalleen puhui hän asiasta suurella varovaisuudella. Kristina rouva oli jalosukuinen nainen, jota sitäpaitsi pidettiin suuressa kunniassa; juuri sellaisen puolison toivoi hän pojalleen.
Juhana Turenpoika oli ollut kihloissa Cecilia Roosin kanssa, mutta vihollisuus perheiden välillä ja pappien vehkeet olivat heidät eroittaneet, ja Juhanan suureksi suruksi oli tyttö mennyt luostariin.
— Niin kauvan kuin kuningas pysyy naimattomana, tulee hänen likeisimpien miestensäkin pysyä, vastasi ritari.
— Siihen ei ole mitään syytä ja jos sinä otat varteen minun toivomukseni…