— Mitä nyt on tapahtunut, kun lähdette ratsastamaan ilman satulaa, isä Sigurd? kysyi lääniherra.
— Saatana kujeilee ja vehkeilee, ähki munkki. — Armollinen lääniherra, teidän täytyy heti tulla luostariin, muuten me kaikki voimme joutua vangiksi.
— Mikä sitte on?
— Siitä on jo monta viikkoa kun tuo jumalaton ihramaha Iivar Gryn tuli tänne Århusista ja vaati yösijaa luostarista.
— Laki ja hyvä tapa velvoittavat teitä antamaan sitä.
— Me annoimmekin hänelle, parhaan minkä me raukat saatoimme antaa, mutta hän ei koskaan ole tyytyväinen, vaan huutaa ja kiroilee ja juo itsensä juovuksiin jokikinen päivä… Emme tiedä, mitä tehdä.
— Miksette käänny piispanne puoleen? Hänen velvollisuutensa on ratkaista riitanne.
— Me kyllä kutsuimme hänet ja hän tuli ja uhkasi ritari Gryniä kirkon pannalla, jollei hän lähtisi tiehensä ja jättäisi meitä rauhaan, mutta arvatkaas mitä hän silloin teki?
Munkki väänteli suutaan ja siunaili. Hän tahtoi herättää sääliä, mutta hänen pulleat, punaiset kasvonsa ja kaksinkertainen leuka vastustivat räikeästi säälin tunnetta.
— Saatanallisilla vehkeillään houkutteli hän piispan kirkon ovien väliin, puhui munkki melkein huutamalla, — ja sitte hän piteli ovia kiinni ja vannoi ettei hän avaa niitä ennenkuin piispa on siunannut suuren syntisen Iivar Grynin.