Opettaja kumarsi ja läksi.

— Niilo Sture, huusi hän, — tulkaa tänne!

— Herra Niilo Sture, jos suvaitsette, vastasi poika; — sitte kyllä tulen.

— Heti paikalla, kun käsken!

— Täällä ei käske kukaan muu kuin minä, puhui poika, istuutuen likeiselle penkille.

— Jollette paikalla tule, niin annan kahden palvelijan kantaa teidät tänne.

— Sitä he eivät uskalla tehdä.

— Niilo! huudahti Kristina, syvän surun valtaamana.

— Toista on jos sinä tahdot, äiti! ja poika karkasi äidin syliin.

— Mene nyt maisterin luo.