— Jos minä saan teitä seurata, niin voin aluksi olla oppaananne, virkkoi nuorukainen innokkaasti.
— Niin, voit vielä olla opastajana monellekin, jatkoi piispa, — me aiomme Ornäsiin ja jalon Aarent Pietarinpojan luo.
— Vai hänen luokseen.
Nuorukaisen ääni kuului ylenkatseelliselta.
— Tunnetko ritarin? kysyi piispa.
— Tiedän että hän hiljan kidutti kuoliaaksi vaimonsa.
— Se on pahaa, panettelua, siitä olen varma… onko sinne pitkäkin matka?
— Ornäs on penikulman päässä Isalasta.
— Ehkä voimme saada yösijaa kylässä, se olisi meille paras.
Siihen aikaan ei maaseudulla tavattu ravintoloita eikä kestikievareja, vaan matkustajat majailivat talonpoikien luona. Molemmat korkeat herrat eivät edes pyytäneet lupaa, saisivatko pysähtyä arvossa pidetyn kruununmetsästäjän Sven Elfinpojan luo, joka oli kylän etevin ja varakkain mies.