Silloin tarttui Knut ystävänsä käsivarteen ja viittasi nuorukaisen luokseen.
Heidän tultuaan kamariin, kääntyi hän nuorukaisen puoleen ja alkoi juhlallisesti:
— Älä luule, että sinä sattuman kautta jouduit tiellemme. Pyhimykset johtavat suureksi osaksi elämämme kulkua, he ovat sinut lähettäneet, jotta me sinut vihkisimme ja valmistaisimme pyhän uskomme soturiksi. Tule uskolliseksi, niin Jumala vahvistaa käsivartesi ja palkkasi on oleva kuninkaallinen: rohkeus ja viisaus johtavat sinut suoraa tietä valtaistuimelle.
— Sinä olet ylösnoussut Niilo Sture — se nimi tulee avaamaan sinulle kaikki sydämet ja portit, sanoi herra Pietari juhlallisesti.
Hetken kuluttua läksivät kaikki kolme matkaan. Sven Elfinpoika oli kuin pilvistä pudonnut; sellaista oli hänen rakkaasta kuninkaastaan kerrottu! Silloin asettui vaimo hänen eteensä.
— Kuulehan Sven Elfinpoika, vaikka oletkin kruununmetsästäjä, niin olet nyt antanut puhaltaa kruutia silmiisi.
— Etkö luota niin pyhiin herroihin?
— En tiedä heidän pyhyyttään enkä siitä välitä, mutta niin totta kuin olen rehellinen ruotsalainen nainen, niin Kyösti kuningas on paras, jonka olemme voineet saada herraksemme! ja eukko löi kätensä yhteen sanojensa vahvistukseksi.
— Sinäkö sen sitte ymmärrät?
— No kyllä minä sen takaan, että jos Kyösti kuningas vaikka huomispäivänä tulisi tänne, tanskalaiset kintereillä, niin minä, vaikka hän onkin kuningas, toistamiseen mäjäyttäisin häntä leipälapiolla selkään, pelastaakseni hänen henkensä, ja taitaisitpa sinä nyt, niinkuin silloinkin kätkeä hänet olkikuormaan ja ajaa Marnäsiin.