— Minä tiedän sen. Minä annoin heille yhtä paljon takaisin.
— Miksi?
— Heidän vaimonsa ja lapsensa olivat paleltumaisillaan kuoliaaksi; nyt he lämmittelevät lahjahalkojen eikä varastetun tavaran ääressä.
— Sentähden he sinua pitävätkin sallimuksenaan.
— He eivät ole oppineet tuntemaan toista.
Ukko nosti päätään ja läksi. Hetkisen viipyi ritari salissa, tuijottaen hänen jälkeensä; sitte hän palasi vieraidensa luo.
Hyvä viini ja Knutin puhelahjat olivat saaneet profeetan onnettomat ennustukset unohtumaan ja kun ritari tuli, ruvettiin keskustelemaan siitä, mihin keinoihin nyt olisi ryhdyttävä. Ritari oli jo lähettänyt sanaa useille tahoille ja nyt tehtiin yhä uusia suunnitelmia.
Kahdeksan päivää myöhemmin vallitsi Ornäsin yksinäisillä seutuvilla liike ja kiire, joka yhä näytti kasvavan.
Kautta Taalain vuoristen maiden kiirehti yhtämittaa rekiä Ornäsia kohti ja samaan maaliin pyrkivät ne Taalain miehet ja naiset, jotka milloin pienemmissä, milloin suuremmissa joukoissa, milloin jalan, milloin ratsain täyttivät tiet. Ihmistulva oli niin suuri, että sitä saattoi pitää kokonaisena kansainvaelluksena.
Linnassa vallitsi elämä ja liike. Edellisenä yönä ja iltana oli saapunut yhä uusia vieraita.