— Mutta jos saadaan ilmi…
— Mahdotonta, hän näyttelee osaansa erinomaisesti. Äiti olisi ainoa, mutta hän on Ture Jönsinpojan miniä ja siten hänkin on vallassamme.
Silläkin kertaa onnistui hänen rohkaista sairaan ystävänsä mieltä, mutta seuraavana päivänä, ennen Knutin lähtöä, huudahti Sunnanväder:
— Näemmekö koskaan toisemme?
— Tietysti, naurahti Knut. — Lupaan olla vastassasi Tukholman portilla.
Hän ei aavistanut että lausui ennustuksen, jonka täyttyminen oli sangen likellä.
Niilo Sture sai ankarat kehoitukset kaikessa totella Sunnanväderiä, jotapaitsi Knut antoi hänelle suosituskirjeen Trondhjemin arkkipiispalle sen varalta, ettei hänen asemansa Taalaissa olisi aivan varma. Likempiä ohjeita saisi hän kirjeissä.
Kuninkaan turvakirjeen nojalla pyysi Knut voudilta kuuden miehen kuljetusvartiastoa, jonka hän heti saikin. Sitte hän paikalla läksi matkaan, ensin Upsalaan.
Siellä häntä tervehdittiin erittäin ystävällisesti, mutta hurskaat isät olivat omituisen levottomat ja kun hän kertoi ylösnousseesta Niilo Sturesta, niin asia otettiin vastaan suurella epäluulolla, jopa selittivät useat sen mahdottomaksi.
Sitäpaitsi näki Knut että häntä vakoiltiin; sen tekivät kuninkaan lähetit, jonkatähden hän huomasi parhaaksi olla varoillaan.