— Tietoja Niilo Sturesta! Niin, se taisi olla tyhmää, mutta todistuksia ei löytynyt; kirkon herroja vastaan ei voida käyttää muita todistuksia kuin piispojen ja valtakunnanneuvoston antamia; hänen ei pidä kadottaa uskallustaan.
Ja jos hänet taas tahdottiin tehdä marttyriksi, niin hän kyllä tiesi tehtävänsä.
Hänet vietiin vankeuteen Harmaidenveljien luostariin, aivan samaan huoneeseen, jossa Johannes Magnus oli istunut. Siellä oli kaikin puolin mukavaa, paitsi ettei saanut ottaa vastaan vieraita, ja Knut ei pitänyt yksinäisyydestä.
Matka Taalaista oli kulunut hitaasti; sitäpaitsi viivyttiin Upsalassa kauvan ja Tukholmassa pitkitettiin asiaa niin että se vasta 9 p:nä elokuuta joutui tutkinnon alaiseksi Tukholman raatihuoneella.
Tutkintokuntaan kuului useita neuvoston herroja, piispa Hans Brask Linköpingistä, Strängnäsin ja Skaran piispat ja Tukholman kaupungin pormestarit ja neuvosto.
Ääretön ihmistulva täytti kadut, raatihuoneen sali oli aivan liian pieni kuulijoille: heistä mahtui sisään ainoastaan pieni osa.
Kuningas itse esiintyi syyttäjänä. Kuolonhiljaisuus vallitsi salissa, kuningaskin näytti synkältä ja vakavalta.
Hänen viittauksestaan tuotiin syytetty sisään. Tuomiorovasti Knut astui rivakasti huoneeseen, mutta nähdessään kuninkaan, kalpeni hän.
Kustaa näytti jäljennöksen turvakirjeestä ja kysyi, estikö se käräjien pitämistä.
Läsnäolijat, varsinkin piispa Brask, tarkastivat sitä huolellisesti ja kaikkien yhteinen päätös oli, ettei se estänyt. Tuomiorovasti Knutinkin täytyi myöntää se. Silloin esiintoi kuningas kanteensa ja vahvisti ne syytetyn omilla kirjeillä.