Tämä tapahtui syyskuussa.

Kustaa oli neuvotellut itsensä kanssa; hän päätti näyttää ettei papin kaapu suojele lain kouralta ja koska rikos oli tunkenut moniin kansankerroksiin, niin piti rangaistuksenkin tulla yleisesti tunnetuksi.

Kun Pietari Sunnanväder oli tullut Tukholman pohjoiselle portille, lähetettiin Knut häntä vastaan; molempien pappismiesten piti yhtaikaa marssia kaupunkiin. Tämä tapahtui sangen odottamattomalla tavalla, mutta kuninkaan omasta määräyksestä.

Molemmat papit olivat puetut vanhoihin, risaisiin kuorikaapuihin ja istuivat takaperin laihojen, nälkäisten hevoskonien selässä. Mestari Knutin päässä oli tuohesta tehty hiippa, Sunnanväderillä olkikruunu ja rikkinäinen puumiekka. Heitä seurasi suuri joukko naamioittuja, jotka kirkuivat ja kysyivät, "oliko täällä nähty Kustaa herraa, tai tiesikö kukaan, missä hän oli, sillä nyt oli tullut uusi kuningas, herra Pietari Sunnanväder". Kun seurue oli saapunut Suurtorille pantiin papit kaakinpuuhun ja saivat juoda pyövelin kanssa, sillaikaa kuin naamioittu joukko esitti lauluja, joissa viitattiin siihen, että nuo viisaat miehet mieluummin olivat ruvenneet pettureiksi, kuin palvelleet oikeaa kuningastaan ja isänmaataan.

Mestari Knut vietiin sitte entiseen vankilaansa ja Pietari
Sunnanväder Upsalaan.

Tämä tapaus herätti ääretöntä huomiota; papisto joutui vihan vimmoihin ja katolisuuden innokkaat puolustajat ryhtyivät kiivaaseen vastustukseen. Joukottain läksi munkkeja Tukholman ja sen likiseutujen luostareista muka kokoamaan varoja hyväntekeväisiin tarkoituksiin, mutta itse asiassa he vaelsivat tiheästi asuttujen seutujen halki hankkimassa ystäviä katoliselle opille, vahvistamassa hurskaiden uskoa ja häpeällisillä valheilla ja uhkauksilla yllyttämässä kaikkia kuningasta vastaan.

Sekä kaupungeissa että kylissä oltiin levottomalla mielellä ja
Kustaan ystävätkin katselivat pelolla nousevaa liikettä.

Sentähden piti kuningas miekkansa valmiina, mutta ei vielä iskenyt. Veltosti väistymään tai katumaan että ehkä oli mennyt liian pitkälle, ei hän koskaan, koskaan olisi ruvennut!

Tarkoin mietittyään oli kuningas osoittanut aikovansa rangaista kavalluksen; alku oli jo tehty, jatkon ja lopun päätti hän panna toimeen vasta sitte kun veren kiihko olisi jäähtynyt ja tahdon vakaumus tullut sijaan.

Kun kuningas disa-markkinoiden aikaan v. 1527 tuli Upsalaan, käski hän alkaa käräjänkäynnin herra Pietaria vastaan.