18 p. helmikuuta kokoontuivat arkkipiispankartanon suureen saliin kaikki saapuvilla olevat herrat neuvostosta, Strängnäsin ja Vesteråsin piispat, Upsalan tuomiokapituli sekä kolme Tukholman pormestaria ja useita vouteja.
Kun kaikki olivat kokoontuneet, tuotiin piispa sisään.
Sekä tuomarit että syylliset näyttivät yhtä levottomilta ja pelästyneiltä; kaikki he muistelivat entisiä aikoja ja entisiä tapoja.
Nytkin esiintyi kuningas syyttäjänä; hän näytti yli 60 petollista ja valheellista kirjettä, jotka herra Pietari oli kirjoittanut ja levitellyt kansan sekaan Taalaissa. Ja kysyttäessä ei hän voinut kieltää ainoatakaan.
Kuninkaan pyynnöstä ottivat maalliset herrat heti käsitelläkseen asiaa.
Hengellistenkin herrojen mielipidettä kysyttiin. He olisivat mieluinten lähteneet tiehensä; kokoontuessa ei kukaan ollut tietänyt, mitä asioita käsiteltäisiin… he pelkäsivät kuningasta eivätkä uskaltaneet lähteä, mutta liittäytyivät yhteen ja antoivat Upsalan tuomiorovastille Jöran Turenpojalle toimeksi puhua puolestaan kaikkea sitä vastaan, mitä siinä asiassa käsiteltäisiin, koska herra Pietari oli joutunut tuomioistuimen eteen, johon hänen ei olisi pitänyt joutua, koska sellainen tuomioistuin soti pyhän kirkon sääntöjä vastaan.
Tämä vastalause ei kuitenkaan estänyt maallisia herroja tuomitsemasta herra Pietaria maankavaltajana mestattavaksi, Ruotsin lain mukaan.
Samana päivänä, kello yhden ja kahden välillä mestattiin ja teilattiin piispa Pietari Sunnanväder korkeimmalla mäellä kaupungin ulkopuolella, suuren kansanjoukon läsnäollessa.
Papisto laati kirjallisen vastalauseen, mutta kuningas ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja kaksi päivää senjälkeen 21 päivänä tammikuuta mestattiin mestari Knut Tukholmassa ja teilattiin hänkin kaupungin ulkopuolella.
Liike oli nyt, niin suuri kuin se olikin ollut, miltei tukahutettu. Oli huomattu, että kuningas saattoi ajaa perille mitä hän piti oikeana ja varsinkin ettei hän katsonut henkilöön.