— Se ei taida olla tapana teidän maassanne? kysyi lääniherra ja kääntyi Kustaan puoleen, joka tarkkaavasti oli kuunnellut keskustelua.
— Ei. Meidän talonpoikamme ovat vapaita miehiä.
— Varjelkoon taivas, kyllä uudet herrat tulevat opettamaan heidät uusille tavoille, huudahti Otto herra.
Kustaa puri, niinkuin tavallisesti, kokoon huulensa ja vaikeni.
Erik Banér vaihtoi äkkiä keskusteluainetta.
— Arvelen, virkkoi hän, — että meidän luostarimme ovat melkein samalla kannalla.
— Minä tunnen niin vähän Ruotsin luostarioloja, sentähden tahtoisin nähdä kummoiset ne täällä ovat.
— Lihavia ja laiskoja munkkeja löytynee kaikkialla, puuttui junkkari Otto puheeseen, — hauska olisi tietää, miten nekin syöpäläiset olisivat hävitettävät.
— Käytättepä voimakkaita sanoja, huomautti lääniherra.
— Näin vertaisteni kesken; mutta susien joukossa kyllä osaan ulvoa.