— Ymmärrätkö, että olet minun vallassani?
— Kyllä! ja nuorukainen purskahti uudestaan itkuun.
— Oletpa sinä aika raukka!
Mutta silloin hypähti junkkari istualtaan.
— Kuka te olette ja mitä te minusta tahdotte? huusi hän kiivaasti.
— Sen selittäminen veisi liian paljon aikaa, sinä senkin Björkestan
Jönssi!
Nuorukainen lankesi maahan.
— Älkää syöskö minua perikatoon! rukoili hän, kädet ristissä.
— Kas vaan, sopiiko noin korkean herran langeta polvilleen palvelijan eteen… sillä katso, minä olen todellakin Sturein palvelija enkä kulje valhematkoilla.
Nuorukainen oli noussut.