— Älä tee tekoa, jota tulet katumaan. Minä kyllä pääsen täältä, mutta sinä heität henkesi, ja voithan nyt vielä odottaa, kunnes leikki loppuu. Minä puolestani luulen, että me vielä joudumme hyvillekin päiville.
— Kunhan olisin kuollut!
— Nuora kaulassako likeisimpään puuhun? Hän kääntyi kauhistuneena pois.
— Valitse itse! Eihän tätä kulkurielämää kauvan viitsi katsella, täytyy ryhtyä työhön ja toimeen, mutta siihen et sinä kykene.
— No entä sinä?
— Minä olen liikkunut maailmalla, olen nähnyt ja kuullut. Miltei kuusi kuukautta seurasin Kustaa Eerikinpoikaa, kun hän kulki täällä vuoristossa, mutta hän ei antanut minulle ansaittua arvoa ja sitte me riitauduimme.
— Ja nyt tahdot hänelle näyttää mihin kelpaat?
— Niin kyllä, vale-Sturen avulla! Hahhahhah, juuri kuin Taavetti aasin leukaluulla! Mutta koska kerran piispat ovat tehneet suunnitelmat, niin kai ne tepsivät; totta kai piru pitää huolta omistaan.
Hän oli kokonaan Pietari Grymin vallassa ja olivathan ehdot tavallaan hyvätkin.
Junkkarin piti tinkimättä totella; kysymyksiä hän sai tehdä ja Pietari Grym lupasi ottaa huomioon hänen toivomuksensa mikäli ne eivät sotineet hänen omia tuumiansa vastaan. Ainoastaan erityisen tärkeissä asioissa vaati hän ehdotonta kuuliaisuutta.