— Mutta emmehän me puhuneet sinusta.
— Emme, vaan hänestä, jonka isä otti taloonsa ja kasvatti omaksi pojakseen, jota te, sekä hän että sinä rakastitte yhtä paljon kuin minua.
— Miksi hän teki pyhyyden ryöstön?
— Siksi, että tyttö vastoin tahtoaan pakoitettiin nunnaksi. Tiedätkö, jatkoi hän kuiskaten, — että hänelle oli juotettu juomaa, joka sokaisi hänen järkensä. Cecilia kertoi minulle itse, että hän näki ja kuuli kaikki, mitä tapahtui, mutta hän oli kuin halvattuna eikä voinut puhua eikä ajatella… kaikki oli kuin unta ja siinä tilassa vihittiin hänet nunnaksi.
— Onko se mahdollista?
— Tiedätkö, minä olen varma että kaikki on mahdollista. Kului päiväkausi ennenkuin hän tointui entiselleen, mutta silloin muuttui hänen mielensä katkeraksi ja kostonhimoiseksi.
— Se oli hyvin paha.
— Miksi ja minkätähden tehdä sellainen vääryys? Hänen kasvatusisänsä — sillä kuolinvuoteellaan oli hän tunnustanut ostaneensa hänet kiertävältä mustalaisjoukolta; niin, niin äiti, hän on ehkä hyvinkin ylhäistä sukua; — kasvatusisä oli antanut hänelle perinnöksi kaiken omaisuutensa, sekä kiinteimistönsä että irtaimistonsa, mutta kun luostarinjohtajan piti kirjoittaa testamentti, niin hän yksinkertaiselle porvarille uskotteli, että hänen iäinen autuutensa riippui siitä, antoiko hän luostarille maatiluksensa. Heidän mielestään se oli kristillinen vaihtokauppa, sillä munkit antoivat mikä heidän mielestään oli heidän omansa.
— Lapsi, lapsi, sinä puhut niin kevytmielisesti!
— Mitä sinä sitte sanot heistä?