— He ovat pyhiä Jumalan miehiä.
— Sitä ei saa sanoa.
— Kas, kas, mitä pahoja ajatuksia lapseni sydämeen on syntynyt.
Kenen se on syy?
— Ei ainakaan veljeni Tysten eikä Cecilian, sillä he ovat itse hyvyys ja ystävällisyys.
Samassa koputettiin hiljaa salaoveen.
— Se on Tyste, kuiskasi Richissa ja riensi ensin sulkemaan tavallista ovea, sitte avatakseen odottavalle.
— Hyvää huomenta! lausui hän, ojentaen hänelle kätensä.
— Sinä loistat kuin aurinko, vastasi tulija.
Tämä oli kaunis, jalopiirteinen nuori mies, vaikka hän näytti kalpealta ja rasittuneelta.
Hän astui Ingierd rouvan luo ja suuteli kunnioittavasti hänen kättään.