— Nyt ei hän epäile mitään, virkkoi hän sitte.
Tyste ja Cecilia riensivät paikalla ylös salaportaita ja Richissa suuteli äitiään, kysyen:
— Sanonko että nukut, vai tahdotko…?
— En tahdo tavata häntä nyt.
— Siitä saat toisen suudelman.
Hän avasi hiljaa oven ja kiirehti odottavan isän luo.
Tämä oli noin neljänkymmenen vanha mies, jolla oli pyöreät kasvot, vilkkaat silmät, upeat, punaiset huulet ja valkeat, hyvin hoidetut kädet. Richissan tullessa sanoi hän hiukan tyytymättömästi:
— Olen saanut odottaa.
— Anteeksi, en ollut puettuna, vastasi tyttö, punastuen.
Isä katseli häntä hymyillen, sillä hän oli sangen kaunis, ja ojensi hänelle kätensä suudeltavaksi.