— Ajattele, Olaviltani ei ole tullut minkäänlaista tietoa?
— Ei sinun pidä odottaakaan, sanoihan hän sen itse, etkö muista?
— Näetkö tuon merkin käsivarressani?
— Kyllä, olen monasti aikonut kysyä, mistä sinä sen olet saanut.
— Se on synnynnäinen, mutta eikö ole kummallista että se aina vaaran uhatessa alkaa punoittaa.
— Tuolla laillako?
— Niin, ja siksi minä pelkään.
— Voi sinua, sinä kultainen Cecilia! Minä tiedän varmaan ettei mitään ikävää tule tapahtumaan… Mutta kuule, minä näin hänet, kuiskasi hän samassa kalveten.
— Kenen näit?
— Linnanrouvan!