— Pyhä neitsyt!

— Äiti sanoi, että se yhtä hyvin voi merkitä iloa kuin surua.

— Koska sinä hänet näit?

— Eilen illalla.

— Etkö pelästynyt?

— En, mutta suutuin.

— Suutuit, Richissa?

— Niin, ajattele, sanansaattaja oli juuri tuonut kirjeen — minä näin luhdista, kuinka palvelija otti sen vastaan ja viittasin hänelle, että hän jättäisi sen minulle… Astelin häntä vastaan ja silloin… juuri silloin…

— Juuri silloin? kysyi Cecilia.

— Ilmestyi linnanrouva taakseni ja teki ehkäisevän liikkeen…