Samassa kuului kimeä kellonsoitto.
— Nyt hän on noussut! huudahti Richissa ja riensi ulos.
Ingierd rouva seisoi huoneessaan mielenliikutuksesta tulipunaisena, kädessään tuo merkillinen kirje, kun Richissa kiireesti astui sisään.
— Mikä on, äiti?
— Minun talolleni on tapahtunut suuri kunnia! huudahti Ingierd rouva; — hänen armonsa osottaa olevansa todellinen ystäväni.
— Sehän on tavattoman hauskaa, mutta…
— Kutsu paikalla tänne hovimestarini, tallimestarini ja kamreerini!
— Mutta selitä toki minulle!
— Enkö ole selittänyt!… etkö minusta näe, että minä ennen maan muita ylhäisiä rouvia saan kunnian ottaa vastaan ja pitemmän aikaa pitää talossani Ruotsin ja ehkä Norjan tulevan kuninkaan.
— Niilo Sturen! Tuleeko Niilo Sture tänne? kysyi Richissa ja punastui korvia myöten.