— Jo huomenna, eikä vielä ole tehty mitään valmistuksia hänen vastaanottamisekseen!
Muutamien hetkien perästä oli Ingierd rouvan ympärille kokoontunut lukuisa palvelijajoukko ja jokainen sai tehtävänsä. Piti teurastettaman, keitettämän ja paistettaman; leipurin tuli toimittaa joka lajia leipää ja oluenpanijan parasta olutta.
Kolmekymmentä palvelijaa ja piikaa pantiin siivoomaan, järjestämään ja kiilloittamaan kaikkia mahdollisia paikkoja. Räätälin ja suutarin tuli pitää huolta siitä että palvelusväki oli hyvin puettu. Sanansaattaja oli lähetettävä kaupunkiin noutamaan tarpeeksi sokerileivoksia.
Viinejä ja siirtomaantavaroita löytyi kotona sellainen määrä, että niitä olisi riittänyt sadalle hengelle moneksi kuukaudeksi, ja nuoren kruunun vaatijan henkivartijasto oli ainoastaan 20 tai 18 miehen suuruinen.
Puutarhurit saivat käskyn ottaa työhön niin paljon väkeä kuin ikinä tarvittiin puutarhojen kuntoonpanemiseen ja metsästäjien tuli joka päivä hankkia keittiöön tarvittava määrä riistaa. Kalastajien piti pyytää kaloja niin paljon kuin suinkin ja lopuksi selitti Ingierd rouva, että jokainen, joka ei täsmälleen täyttäisi hänen käskyjään, paikalla menettäisi virkansa.
Kaikki läksivät puuhaamaan ja Ingierd rouva jäi yksin, suorana ja ylpeänä seisomaan keskelle huonetta. Kumma kyllä, kaikki hänen vammansa olivat kadonneet kuin taikasauvan kosketuksesta; hän oli ne kokonaan unohtanut, sillä paljon oli vielä tehtävää ja järjestettävää… hopea-astiat kiilloitettavat… liinavaatteiden hoitajatar… Rouva tahtoi itse pitää huolta kaikesta… Silloin avautui ovi ja isä Eustachius astui sisään.
Ensi kerran tuli hän sopimattomaan aikaan.
— Arvoisa isä, virkkoi Ingierd rouva hämillään.
— Tyttäreni, mitä on tapahtunut?
Rouva kertoi nyt mitä vieraita hän odotti ja mitä arkkipiispa oli kirjoittanut j.n.e.