Pöytä oli ruokia kukkurallaan; kymmenkertainen määrä vieraita olisi voinut tulla niistä ravituksi. Tarjottiin jaloja viinejä, simaa ja olutta. Paikalla saattoi huomata, että oltiin rikkaassa talossa ja pian nousi ilo ylimmilleen.
Taalainjunkkari puheli kaikille tavallista hiljaista kieltään.
Nimittäin hän houkutteli muut puhumaan ja kuunteli itse.
Naisista puhutteli hän ainoastaan Ingierd rouvaa; nuorempia hän näkyi karttavan, mutta Richissaa hän tuontuostakin katseli.
Peder Grym käyttäytyi aivan toisin. Hän tarkasteli kaikkia suurella uteliaisuudella ja kysyi sitte Richissalta, kuka tuo nuori kalpea nainen oli, joka niin pysytteli syrjässä kaikista muista.
— Eikö hän ole tavattoman kaunis? kysyi tyttö vilkkaasti.
— Niinkuin kaikki norjalaiset sisarenne, sanoi Grym pehmeällä, imartelevalla äänellä.
— Cecilia on kotoisin Ruotsista.
— Cecilia! lausui Grym, ikäänkuin nimi olisi häntä hämmästyttänyt.
— Hän on siis naimisissa norjalaisen kanssa?
— Kyllä, vaikka hänen miehensä nyt on vieraalla maalla, virkkoi
Richissa ja poistui.
— Cecilia! äänteli Grym itsekseen. — Minä olen nähnyt hänet ennenkin, mutta missä?