— En uskalla, vastasi Niilo herra, katsellen häntä ihastunein silmin.
— Olenko minä niin vaarallinen?
— Kyllä, hyvin vaarallinen.
— Mutta jos minä pyydän teitä.
— Älkää tehkö sitä!
— Muistatteko kun me ensi kerran näimme toisemme.
— En sitä ikinä unohda.
— Minä niin selvästi muistan kuinka ovet aukenivat ja te astuitte sisään.
— Ja minä niin selvästi näen tuon valkean neidon.
— Te ojensitte minulle kätenne, sanoi tyttö, ojentaen kätensä.