— Tahdoitte myöskin suudella kättäni, jatkoi Richissa nauraen, — mutta minä estin sen, sillä tiesin sen sotivan tapaa vastaan.
— Minä luulin, ettette pitänyt minua kyllin arvokkaana.
— Voi, voi! huudahti tyttö ja oli jo jatkamaisillaan: — tehkää se nyt! mutta punastui samassa ja veti pois kätensä.
Nuorukainen seisoi liikkumattomana.
— Tahdotteko että minä sanon, mitä tänä hetkenä ajattelette?
— Sitä te ette voi.
— Ajattelette sitä naista, jota rakastatte.
— Olette oikeassa.
Tyttö katseli häneen veitikkamaisesti, viinin lailla poltti veri hänen suonissaan ja hän lankesi hänen jalkainsa juureen ja puhkesi puhumaan:
— Richissa, ihana Richissa!