Mutta kun isä nolona läksi tiehensä, mutisi hän itsekseen: vai nunna
Vadstenasta! Tiesinhän minä ennen nähneeni hänet.
Peder Grym hoiti nykyään asioita miltei yksin. Sillaikaa sai taalainjunkkari nauttia makeanleivänpäiviä. Kyllä ne, jumala paratkoon, piankin loppuisivat.
Etelästä tulevat uutiset eivät olleet suinkaan hyvät. Kuusi pitäjää oli kyllä tiedossa, joiden kansa oli liittynyt yhteen, mutta mitä etelämpään tultiin, sitä huonommalle kannalle kävivät asiat ja Grym oli jo aikeissa matkustaa sinne kokoamaan vahvaa joukkoa. Ingierd rouva oli antanut melkoisen rahasumman ja myöhemmin luvannut lisää.
Eihän tässä ennen häitä päässyt oikein selville asioista.
Mutta Richissa oli tuonut rakkaalle Cecilialleen sen sanoman, että hänen valepuvussa, kanslerin palvelijana piti lähteä tämän kanssa matkaan. Ja matka oli määrätty samaksi illaksi, jolloin häät olivat.
Itkien he syleilivät ja suutelivat toisiaan ja Cecilia lupasi pian antaa itsestään tietoja. Ingierd rouvalle ei sanottaisi mitään ennenkuin Cecilia olisi poissa kaikkien vakoilijoiden käsistä.
Vihdoin koitti päivä, jolloin avioliiton side oli yhdistävä Niilo Sturen ja neiti Richissa Henrikintyttären. Laajat suojat olivat täynnä vieraita ja Ingierd rouva näytteli heille komeutta, jonka vertaa tuskin saattoi ajatella.
Mutta ihanampi kaikkea oli morsian. Onnellisempaa, iloisempaa, rakastavampaa naista tuskin saattaa olla. Kaikki hymyili häntä vastaan ja hän hymyili kaikelle. Hän oli niin täynnä luottamusta ja varmuutta, ettei olisi luullut pahaa olevankaan.
Sulhanen oli kuin heijastus hänen onnestaan. Hän näytti morsiamen silmistä saaneen voimaa ja väkevyyttä, tai oikeammin sanoen unohdusta.
Arkkipiispa itse oli luvannut toimittaa vihkiäiset, mutta hän sai jonkun esteen.